Blogi: Kiireellinen yrittäjäreformi

Koronaviruksesta aiheutuva talouskriisi on muuttamassa yhteiskuntia, talouksia ja työelämää lähes kaikkialla maailmassa, erityisesti Euroopassa. Yhteiskunnat ovat reagoineet erilaisin kriisipaketein. Huomiota herättävää on se, että Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitusten taloudelliset panokset ovat jo alkumetreillä olleet kymmenien miljardien luokkaa. Vaikka Suomessa hallitusta ei voi moittia tahdon puutteesta, Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan korporatismi jättää yrittäjät, pienet työnantajat ja pienet alle 20 työntekijän yritykset byrokratian armoille ja tarjolla on etupäässä välineitä ottaa lisää velkaa. Toivon, että pandemia johtaa Suomessa yrittäjäreformiin. Mikä se on?

Suomen yrittäjien mukaan yksinyrittäjiä on noin 180 000 ja työnantajayrittäjiä on noin 87 000. Alle 20 työntekijän yrityksissä työskentelee noin 500 000–600 000 henkilöä. Jo nyt valetaan kannuja, kuinka paljon suurempi isku pandemia on taloudellemme kuin 1990-luvun lama, joka kaatoi pankkijärjestelmän ja siinä mukana 1990–1999 noin 48 000 yritystä teki konkurssin. ja itsemurhat kaksinkertaistuivat tasolle 1 500 vuodessa. Viime vuonna konkurssin teki 2 597 yritystä. En pitäisi mahdottomana, että pandemiasta seuraava konkurssiaalto Suomessa voisi olla seuraavan viiden vuoden jaksolla kaksinkertainen. Eli 25 000 – 50 000 yritystä puolta lyhyemmässä ajassa kuin 1990-luvulla. Ennustan, että jo heinäkuuhun mennessä konkurssin on tehnyt yli 2 500 yritystä.

Tähän saakka tehdyt kriisitoimet auttavat etupäässä suuria yrityksiä. Järjestöjen neuvottelutulos on nopeuttanut hallituksen toimenpiteitä, esimerkiksi karenssiaikojen lyhentäminen ja lomautusten aloittaminen. Lähes 260 000 työntekijää on lomautusuhan alla tai lomautettu. Työttömyysturva toimii, mutta se ei ole ideaalitila järjestelmän, työntekijän eikä pienen työnantajan kannalta. Usein kriisi johtaa konkurssiin.

Järjestelmässämme on merkittävä valuvika. Siitä puuttuu pienen työnantajan palkkion legitimiteetti, yleisen hyväksyttävyyden toimintamalli. Mikä on palkinto yrittäjäriskistä? Edes itsensä työllistämistä, sitä, että tuottaa tuloa eikä menoa valtiolle ja kunnalle, ei pidetä palkitsemisen arvoisena. Vaikka yrittäjä ”pääsisi” työttömyysturvan piiriin, olennaista on todennäköisyys yrityksen kaatumisesta ja omaisuuden menettämisestä.

Korporatiivisen järjestelmän kehittäminen ja säilyttäminen on mahdollista yrittäjäreformilla. Julkisen vallan on kunnioitettava yrittäjäriskin ottajaa jossakin yleisesti hyväksyttävässä laajuudessa ja estettävä se, että yrittäjät joutuvat kantamaan tällaisessa poikkeustilanteessa koko yrittäjäriskin. Reformin tulee perustua siihen, että yritystoiminta voi jatkua poikkeusolojen jälkeen ja että julkinen valta voi rahoittaa suoralla tuella yrittäjän ja yrityksen henkilöstökuluja. Ehtona on työsuhteiden jatkuminen, lomautusten välttäminen ja yrittäjän oma osavastuu, joka voisi olla esimerkiksi neljännes.

Jos valtio – vaikka lainarahalla – maksaisi suoraa tukea kolmen kuukauden ajan enintään 2 500 euroa per työntekijä (mutta esimerkiksi enintään 75 prosenttia keskimääräisestä maksetusta palkasta), voisi bruttokustannus olla noin 17 miljardia euroa, jos se koskisi kaikkia palkansaajia – 2,25 miljoonaa kansalaista. Mutta jos se koskisi esimerkiksi yksinyrittäjiä ja työnantajayrittäjiä, näiden laskennallinen työntekijämäärä voisi olla noin 600 000. Tällöin bruttokustannus olisi noin 4,5 miljardia euroa. Tämä raha pitäisi verokertymät ja sosiaalirahastot käynnissä ja verotuloina valtio ja kunnat saisivat takaisin noin 2 miljardia euroa (kertoimena veroaste 44 %). Olennaista olisi kuitenkin estää konkurssit, yrittäjä- ja yritystoiminnan loppuminen. Edellisen laman työttömyysluvut kasvoivat lähelle puolta miljoonaa kansalaista puolessa vuodessa. Ja sitä laskua maksetaan yhä.

Hallitukselta odotetaan nopeasti poliittista signaalia, jonka avulla kestetään yli tämä vaihe, jossa hallinto ja pankit hukkuvat hakemuksiin ja avunpyyntöihin. Selkeät kriteerit kyllä löytyvät ja väärinkäytöksistä on rangaistava. Yrittäjille on kuitenkin yhteiskuntapoliittisesti tärkeätä, että yrittäjät ja työantajayrittäjät voivat saada taakkansa jakajaksi hyvinvointiyhteiskunnan kuten muutkin väestöryhmät. Samalla tässä kriisissä tunnustettaisiin yrittäjät sopijaosapuoleksi, vaikka he eivät olisikaan tulopoliittisessa neuvottelupöydässä. Yrittäjäreformi olisi symbolinen huomionosoitus yhdenvertaisuudesta, jota vaille yrittäjät jäivät pankkikriisissä 1990-luvulla. Mutta ennen kaikkea yrittäjäreformi olisi signaali aikalisästä, joka antaisi mahdollisuuden sopeutua, pelastaa työelämä ja yrittäjyys.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Turun Sanomien aliokirjoituksena 30.3.2020.

Anders Blom
Kirjoittaja on yrittäjä, Eurofactsin hallituksen puheenjohtaja, valtiotieteiden tohtori ja työelämäprofessori Turun yliopistossa.